Miksi pikavipit ovat kalliita?
Puhelimella otettavat pikavipit, ns. tekstiviestilainat ovat saavuttaneet suuren suosion helppoutensa ansiosta. Toisaalta ne ovat herättäneet runsaasti keskustelua erityisesti hintansa vuoksi. Mutta miksi pikavipit ovat kalliita?
Pankkilainoissa pätee perinteisesti kaksi sääntöä. Toisen mukaan lainaa pitäisi antaa mieluiten niille, jotka eivät sitä tarvitse. Toisen mukaan lainaa taas ei pidä antaa niille, jotka sitä tarvitsevat.
Rikas siis saisi helposti lainaa, köyhä ei.
Rahalainan myöntämistä edeltää aina jonkinlainen asiakkaan taloudellisen tilanteen selvittely. Pankissa tehdään tarkkoja laskelmia tulojen perusteella ja arvioidaan, pystyykö asiakas maksamaan lainansa takaisin. Isommille lainoille tarvitaan vakuus kuten auto tai asunto, jonka pankki voi ottaa itselleen ja myydä, jos laina jää maksamatta.
Jos lainan hakijalla on hyvät tulot ja omaisuutta, lainanantaja voi olla melko varma, että saa omansa takaisin. Näin kulutkin voidaan pitää pieninä ja laina voidaan myöntää kohtuullisella korolla ja kuluilla.
Lainanhakijan taustojen selvittely ja mahdollisten vakuuksien järjestely vaativat kuitenkin aikaa ja vaivaa. Siksi pankit eivät myönnä aivan pieniä lainoja. Pankkilainojen lainasummat voivatkin olla tarpeettoman suuria ja laina-ajat ylipitkiä, jos kyse on pienestä hetkellisestä tarpeesta. Tähän markkinarakoon ovat tulleet tekstiviestivipit.
Tekstiviestillä otettavat pikavipit ovat erittäin kalliita, jos niitä arvioidaan perinteisillä mittareilla. Laskennallinen vuosikorko voi olla jopa satoja prosentteja. Pikavippi on kuitenkin nimenomaan pikavippi: sitä ei oteta vuosikausiksi, eikä vuosikorko sikäli ole vertailukelpoinen vaikkapa asuntolainan kanssa.
Tekstiviestilaina on antajalle epävarma
Vaikka pikavipin ottaminen viittaa yleensä siihen, että asiakkaalla on matti kukkarossa, taloustilanne voi kokonaisuutena olla kunnossa. Käytettävissä olevien käteisvarojen hetkellinen loppuminen eli ns. akuutti kassakriisi voi kohdata ketä tahansa, vaikka henkilöllä olisi runsaastikin omaisuutta ja suuret tulot.
Joitakin omaisuuslajeja on hankala muuttaa nopeasti rahaksi. Asuntoa tai taidekokoelmaa ei yleensä lähdetä ensimmäisenä myymään, jos palkka on muutaman päivän myöhässä. Satunnaisesti tekstiviestilainaa saattaisi ottaa vaikka vuorineuvos, joka on unohtanut siirtää sveitsiläisestä pankistaan varoja Suomen-käyttötililleen.
Lainan myöntävä yritys ei kuitenkaan voi tietää, mistä syystä yksittäinen asiakas on hakemassa lainaa. Sillä ei ole käytettävissään asiakkaasta ja tämän rahatilanteesta juuri mitään tietoja, luottotietomerkintöjä lukuunottamatta.
Tämä tiedon puute tulee kalliiksi. Valtaosa pikavippien ottajista maksaa lainansa säntillisesti takaisin, mutta vähien tietojen perusteella lainanantajan on vaikea etukäteen arvioida, kuka pystyy selviytymään lainastaan ja kuka ei. Osa lainoista jää maksamatta ja yritykselle tappioksi. Nämä luottotappiot korottavat kaikkien lainojen hintaa.
Pikavippialalla on nyt jo niin runsaasti kilpailua, että yritykset eivät voi periä lainoista ylisuurta hintaa. Jos lainat olisivat kaikkiaan ylihinnoiteltuja, varmasti jokin yritys alkaisi myydä niitä halvemmalla voittaakseen markkinaosuutta. Nykyinen kustannustaso vastaa siis oletettavasti suunnilleen niitä kuluja ja sitä riskiä, jonka lainan antava yritys ottaa.
Asiakkaan arvioitavaksi jää se, onko laina kulujensa arvoinen. Jos pikavippejä tulee käytettyä useasti, on hyvä miettiä olisiko rahatilanteen hoitoon jokin muu, edullisempi lääke.
|